Hopeareunus

Kerta "jokaisella pilvellä on hopeareunus", niin ajattelin, että täytyyhän nyt sentään yhdellä hyllyläkin olla. Tähänkin juttuun sain idean vanhalta rakkaaltani, muusaksikin kai sitä voisi kutsua, eli Ikealta. Vieläpä tältä kaikkien tuntemalta ja rakastamalta Lack-sarjalta.

Olohuoneenihan on huonekalujen osalta kuin suora kopio Ikean kuvastosta. Siltä halppisosastolta, siltä karulta ja kolkolta, joka tarvitsisi kaverikseen jotain näyttävää näyttääkseen miltään. Mukavaahan tietysti on, että edes on huonekaluja, mutta naisena etuoikeuteni on nurista tyhjänpäiväisistä asioista ja unohtaa kiitollisuus jo sitä kohtaan mitä on. 

Olen tosiaan jo hyvin, hyvin kauan ajatellut tuunaavani jotenkin kolmea Lack-hyllyä, jotka hallitsevat olohuoneeni seinää. Nämä hyllythän ovat jo itsessään oikeasti suoranaisia taideteoksia hintansa, kiinnityksensä ja yksinkertaisuutensa tähden. Simppelit asiat ovat kauniita, mutta kun niitä yksinkertaisia ja suoraviivaisia asioita alkaa olemaan huoneessa yhtä paljon kuin Jämsässä mopoautoja ( =aivan liikaa), alkaa sitä vain kovasti kaipaamaan jotain koristeellisempaa. 

Aikanaan päätin, että jonain päivänä päällystän pitsinauhalla noiden hyllyjen reunat, mutta tätä päivää odottellaan vieläkin. Aiemmin tänä talvena satuin löytämään Löytötexistä rullan niittinauhaa ajatellen "MITÄ TÄMÄ ON JA MIKSI EN OLE NÄHNYT TÄTÄ AIEMMIN?! Ei mitään tietoa mitä tällä teen, mutta pakko saada tämä NYT!" Hyvän tovinhan se rulla pyörikin romulaatikon pohjalla odottelemassa parempaa elämää, kunnes koin ajan olevan tarpeeksi kypsä ja maailman valmis tälle suurelle esiintymiselle. 

Kun kuumaliimapistooli oli ladattu ja maalitaulu asetettu asemiin, alkoi hyvinkin paljon kärsivällisyyttä kysyvä tähtäystaisto. Teippasin nauhaa paikoilleen sitä mukaa, kun olin pursottanut liimaa niittien taakse pitääkseni nauhan suht suorassa ja jotta liima saisi kuivua rauhassa. Se kohta, mikä sitä kärsivällisyyttä alkoi koettelmaan, oli havainto siitä, ettei kuumaliima ollutkaan ehkä paras vaihtoehto tähän hommaan. Tai varmasti olisi, mikäli sen käyttö toimisi rutiinilla, eikä ympärillä pörräisi ylivilkasta kissanpentua, jonka mielestä on uskomattoman hauskoja teipit, nauhat, johdot ja polttavan kuuma sula liima. Kuumaliimapistoolin kärki ei todellakaan ole siis mikään pikkutarkoin työkalu enkä osannut lainkaan annostella liiman määrää. Seurauksena siis reaktio "OMFG MENI REUNOJEN YLI, MISSÄ ON PAPERIA?!" Panikoinnista huolimatta, yhden niitin ympärille jäi pursunnutta liimaa. Tämäkin on varmasti vain niitä asioita, minkä ainoastaan itse huomaa, mutta snadi perfektionisti sisälläni itkee verta.

Kuva laadultaan kovin huono,
mutta en vieläkään aio pahoitella sitä.

On siinä vähän timankejakin!

Tästä sohvalta lopputulosta tiiraillessa voin vain todeta, että kyllä kannatti herätä. Hylly on nyt mukavan erilainen kuin muiden ihmisten olkkareissa. Ja onhan toi blingi nyt paljon kivempi kuin joku pitsi. Ainakin nyt.